Suruni on suuri ja lohduton tällä hetkellä. Äiti sai kolmannen aivoinfarktin ja on nyt maannut tajuttomana neljä päivää sairaalassa. Ennuste on huono. Mitään,ei mitään ole tehtävissä,voimme vain odottaa milloin äiti jättää ttämän elämän. Voi,mun sydämeni on niin rikki,palasina eikä kyynelten tulolle näy loppua.
Vielä viime keskiviikkona äidin kanssa puhelimessa juttelin ja naurettiin niin että haljettiin. Seuraavana päivänä hänet vietiin ambulanssilla sänkynsä vierestä sairaalaan. Se jäi meidän viimeiseksi puheluksi,en enää koskaan saa jutella ja nauraa äidin kanssa.
Surutonta alkanutta uutta viikkoa teille. Halein;
